Superfosfaatti

Superfosfaatti, joka tunnetaan myös nimellä monoammoniumfosfaatti (MAP) tai diammoniumfosfaatti (DAP) ammoniumpitoisuudesta riippuen, on yksi yleisimmin käytetyistä mineraalilannoitteista maataloudessa ja puutarhaviljelyssä. Tätä lannoitetta arvostetaan sen korkean fosforipitoisuuden vuoksi, jolla on keskeinen rooli kasvien juuriston kehityksessä, kukinnan ja hedelmöityksen parantamisessa sekä kasvien yleisen vastustuskyvyn parantamisessa tauteja ja epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan. Fosfori on yksi tärkeimmistä makroravinteista (NPK) ja se on välttämätön kasvisolujen energia-aineenvaihdunnalle, edistäen tervettä kasvua ja tuottavuutta.

Superfosfaatin merkitys johtuu sen kyvystä korvata tehokkaasti maaperän fosforivajetta, mikä on yksi tärkeimmistä syistä satojen vähenemiseen eri viljely- ja ilmastovyöhykkeillä. Lisäksi superfosfaattia käytetään laajalti seoslannoitteissa kasvien tasapainoisen ravinnon tarjoamiseksi. Superfosfaatin asianmukainen käyttö edellyttää kuitenkin suositeltujen annosten ja levitysmenetelmien noudattamista, jotta vältetään mahdolliset kielteiset vaikutukset maaperään, kasveihin ja ympäristöön.

Lannoitteiden luokittelu

Superfosfaatti luokitellaan fosfori- ja typpilannoitteeksi sen korkean fosforipitoisuuden ja muodosta riippuen ammoniumin vuoksi. Koostumuksen ja tuotantomenetelmien perusteella superfosfaatti voidaan luokitella seuraavasti:

1. Monoammoniumsuperfosfaatti (MAP) – sisältää noin 11–12 % typpeä ja 48–50 % fosforia. Tätä lannoitemuotoa käytetään monenlaisten viljelykasvien, erityisesti viljojen ja vihannesten, ruokintaan.
2. Diammoniumsuperfosfaatti (DAP) – sisältää noin 18 % typpeä ja 46–48 % fosforia. Dap on yksi suosituimmista lannoitteista korkean typpi- ja fosforipitoisuutensa ansiosta, minkä ansiosta se stimuloi tehokkaasti kasvien kasvua ja lisää satoa.
3. Fosfaatti lisätyllä fosforilla – sisältää superfosfaattia ja muita fosforia sisältäviä yhdisteitä tasapainoisemman kasvien ravinnonsaannin takaamiseksi.

Kutakin näistä superfosfaatin muodoista käytetään kasvien erityistarpeista, maaperän olosuhteista ja ilmastosta sekä lannoitustavoitteista riippuen.

Koostumus ja ominaisuudet

Superfosfaatin koostumus sisältää välttämättömiä ravintoaineita ja muita elementtejä, jotka ovat välttämättömiä kasvien asianmukaiselle ravinnolle:

1. Tärkeimmät ravintoaineet (NPK):
   • Typpi (N): 11–18 % — edistää vegetatiivista kasvua, parantaa proteiini- ja klorofyllisynteesiä, mikä puolestaan tehostaa kasvien fotosynteettistä aktiivisuutta.
   • Fosfori (P): 46–50 % — tärkeä rooli juuriston kehityksessä, parantaa kukintaa ja hedelmöitystä sekä osallistuu kasvisolujen energia-aineenvaihduntaan.
   • Kalium (K): puuttuu tai sitä on vain vähän, joten tasapainoisen kasviravinnon saavuttamiseksi tarvitaan lisää kaliumlannoitteita.
2. Lisäelementit:
   • Kalsium (Ca): esiintyy kalsiumnitraatin tai muiden kalsiumia sisältävien yhdisteiden muodossa, jotka parantavat maaperän rakennetta, neutraloivat happamuutta ja vahvistavat kasvisoluseiniä.
   • Magnesium (Mg): välttämätön klorofyllin synteesille ja kasvien yleiselle kasvulle.
   • Rikki (S): osallistuu aminohappojen ja proteiinien synteesiin sekä kasvien aineenvaihduntaprosesseihin.
3. Mikroravinteet: superfosfaatti voi sisältää mikroravinteita, kuten booria, kuparia, sinkkiä ja mangaania, jotka ovat välttämättömiä kasvien erilaisille fysiologisille prosesseille ja edistävät niiden terveyttä ja tuottavuutta.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

Superfosfaatti esiintyy valkoisina kiteinä tai rakeina, jotka liukenevat helposti veteen. Sen liukoisuus on korkea, mikä varmistaa fosforin ja typen nopean imeytymisen kasvien juuriin. Superfosfaatilla on kohtalainen hygroskooppisuus, mikä tarkoittaa, että se voi imeä kosteutta ilmasta, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin jotkut muut lannoitteet. Tämä ominaisuus vaatii asianmukaista varastointia paakkuuntumisen ja ravinteiden häviämisen estämiseksi.

Kemiallisesti superfosfaatti on neutraali yhdiste, vaikka veteen liuenneena se voi hieman lisätä liuoksen emäksisyyttä kalsiumin läsnäolon vuoksi. Tämä on otettava huomioon lannoitetta levitettäessä maaperään, erityisesti jos maaperällä on jo korkea pH. Lisäksi superfosfaatti auttaa parantamaan maaperän rakennetta lisäämällä sen vedenpidätyskykyä ja ilmastusta, mikä edistää tervettä juurien kasvua ja parantaa kasvien vastustuskykyä mekaanisille vaurioille ja ilmastorasituksille.

Hakemus

Superfosfaattia käytetään laajalti erilaisten viljelykasvien ravinnoksi sen korkean fosfori- ja typpipitoisuuden vuoksi. Suositellut annostukset riippuvat viljelykasvin tyypistä, maaperän olosuhteista ja käyttötavoitteista. Tyypillinen annos vaihtelee 50–200 kg hehtaaria kohden, mutta tarkan laskennan saamiseksi on suositeltavaa tehdä maaperäanalyysi ja ottaa huomioon viljelykasvin erityistarpeet.

Levitysmenetelmät:

• Maaperän levitys: superfosfaatti levitetään yleensä erikoistuneilla maatalouskoneilla tai manuaalisesti. Se voidaan levittää ennen kylvöä tai kasvien kasvun alkuvaiheessa.
• Ruiskutus: lehtien ruiskuttamiseen voidaan käyttää superfosfaattiliuosta, mikä mahdollistaa kasvien nopean ravinteiden oton.
• Kastelu: lannoitetta voidaan levittää tippukastelujärjestelmän kautta, mikä varmistaa ravinteiden tasaisen jakautumisen.

Hakemuksen ajoitus:

• Kevät — superfosfaatin levittäminen ennen kylvöä tai kasvun alkuvaiheissa stimuloi juuriston kehitystä ja parantaa kasvien laatua.
• Kesä — lisälannoitteiden käyttö voi olla hyödyllistä korkean tuottavuuden ylläpitämiseksi aktiivisen kasvun aikana.
• Syksy — superfosfaatin levittäminen syksyllä auttaa valmistamaan maaperää seuraavaa kautta varten ja parantaa sen hedelmällisyyttä.

Edut ja haitat

Edut:

• Tehokkuus: superfosfaatti on erittäin tehokas, koska kasvit ottavat fosforin ja typen nopeasti.
• Lisääntynyt sato: superfosfaatin säännöllinen käyttö edistää sadon lisääntymistä ja parantaa tuotteen laatua.
• Parannettu maaperän rakenne: superfosfaatti parantaa maaperän rakennetta lisäämällä vedenpidätyskykyä ja ilmavuutta.

Haittoja:

• Liiallisen lannoituksen riski: superfosfaatin liiallinen käyttö voi johtaa fosforin kertymiseen maaperään, mikä vaikuttaa negatiivisesti muiden ravinteiden imeytymiseen.
• Ympäristön saastuminen: lannoitteen virheellinen käyttö voi johtaa fosfaattien huuhtoutumiseen pohjaveteen ja vesistöihin, mikä aiheuttaa rehevöitymistä.
• Maaperän suolaantuminen: korkeat fosforipitoisuudet voivat edistää maaperän suolaantumista ja vaikuttaa negatiivisesti maaperän rakenteeseen ja biologiseen aktiivisuuteen.

Vaikutus maaperään ja kasveihin

Superfosfaatti auttaa parantamaan maaperän hedelmällisyyttä tarjoamalla kasveille helposti saatavilla olevia fosforin ja typen muotoja. Fosfori edistää juuriston kehitystä, lisää vastustuskykyä taudeille ja stressille sekä lisää kasvien yleistä tuottavuutta. Typpi puolestaan on välttämätöntä proteiinin ja klorofyllin synteesille, mikä edistää tervettä kasvien kasvua ja kehitystä.

Superfosfaatin liiallinen käyttö voi kuitenkin johtaa maaperän suolaantumiseen ja ravinteiden epätasapainoon. Liiallinen fosfori voi estää muiden alkuaineiden, kuten kaliumin ja magnesiumin, imeytymistä, mikä voi johtaa puutoksiin ja vaikuttaa negatiivisesti kasvien terveyteen ja tuottavuuteen. Siksi on tärkeää noudattaa suositeltuja annostuksia ja tehdä säännöllisiä maaperätutkimuksia ravinnetasapainon ylläpitämiseksi.

Ympäristöturvallisuus

Superfosfaatilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, jos sitä käytetään väärin. Lannoitteen liikakäyttö voi johtaa vesistöjen fosfaattisaastumiseen, mikä aiheuttaa rehevöitymistä, heikentää veden laatua ja vahingoittaa vesieliöitä. Lisäksi fosfaatin huuhtoutuminen pohjaveteen voi saastuttaa juomavettä ja aiheuttaa uhkan ihmisten ja eläinten terveydelle.

Superfosfaatti on erittäin liukeneva yhdiste, minkä ansiosta fosfaatit leviävät nopeasti ympäristöön. Se ei kuitenkaan ole biologisesti hajoava, koska maaperän mikro-organismit eivät hajota fosfaatteja ja ne voivat kertyä ekosysteemeihin aiheuttaen pitkäaikaisia ekologisia ongelmia. Siksi superfosfaatin käyttö edellyttää levitysohjeiden tarkkaa noudattamista ja kestävien viljelykäytäntöjen toteuttamista sen kielteisten vaikutusten minimoimiseksi.

Yhteensopivuus luomuviljelyn kanssa

Superfosfaatti ei ole yhteensopiva luomuviljelyn periaatteiden kanssa, koska se on synteettinen lannoite. Luomuviljelyssä suositaan orgaanisia lannoitteita, kuten kompostia, lantaa ja viherlannoitetta, jotka tarjoavat maaperälle asteittaista ja tasapainoista ravinteiden syöttöä vahingoittamatta ympäristöä. Orgaaniset lannoitteet auttavat myös parantamaan maaperän rakennetta ja lisäämään biologista aktiivisuutta, mikä on tärkeä osa kestävää viljelyä.

Oikean lannoitteen valinta

Superfosfaattia valittaessa on tärkeää ottaa huomioon viljeltävien viljelykasvien tyyppi, maaperän kunto ja ilmasto. Onnistuneen käytön varmistamiseksi on tehtävä maaperäanalyysi ravinnepitoisuuden ja pH-arvon määrittämiseksi. Tämä auttaa valitsemaan sopivan superfosfaatin muodon ja määrittämään tarvittavan annostuksen.

Lisäksi lannoitetta valittaessa on tärkeää kiinnittää huomiota tuotteen laatuun, sen puhtauteen ja lisäaineiden esiintymiseen, jos niitä tarvitaan tietyille viljelykasveille. Etikettien ja käyttöohjeiden lukeminen auttaa määrittämään annostuksen ja käyttötavat oikein, varmistaen superfosfaatin tehokkaan käytön ja ehkäisemällä mahdolliset negatiiviset seuraukset.

Yleisiä virheitä ja niiden seurauksia

Tyypillisiä virheitä ja niiden seurauksia:

• Kasvien liiallinen lannoitus: superfosfaatin liiallinen käyttö voi johtaa fosforin kertymiseen maaperään, mikä estää muiden ravinteiden imeytymistä ja aiheuttaa kaliumin ja magnesiumin puutosta.
• Väärä ajoitus: Lannoitteen levittäminen väärään aikaan vuodesta voi johtaa fosfaatin huuhtoutumiseen maaperästä tai lannoitteen tehon heikkenemiseen.
• Epätasainen jakautuminen: superfosfaatin epätasainen levitys voi aiheuttaa paikallista ylilannoitusta tai ravinnevajetta eri puolilla peltoa.

Näin vältät nämä virheet:

• Noudata suosituksia: noudata aina suositeltuja annostuksia ja käyttötapoja.
• Tee maaperäanalyysi: säännöllinen maaperäanalyysi auttaa määrittämään sen kunnon ja ravinteiden tarpeen.
• Asianmukainen säilytys: säilytä superfosfaattia kuivassa ja viileässä paikassa paakkuuntumisen ja ravinteiden häviämisen estämiseksi.

Johtopäätös

Superfosfaatti on tehokas ja tärkeä lannoite, jolla on keskeinen rooli sadon lisäämisessä ja viljelykasvien laadun parantamisessa. Sen korkea fosfori- ja typpipitoisuus tarjoaa kasveille tarvittavat ravinteet terveelle kasvulle ja kehitykselle. Sen käyttö vaatii kuitenkin huolellista harkintaa, suositeltujen annosten noudattamista ja levitysmenetelmiä, jotta vältetään maaperään ja ympäristöön kohdistuvat negatiiviset vaikutukset.

Superfosfaatin asianmukainen käyttö parantaa maaperän hedelmällisyyttä, lisää kasvien vastustuskykyä tauteja ja ilmastorasitteita vastaan sekä lisää tuottavuutta. On myös tärkeää ottaa huomioon ympäristötekijät ja pyrkiä tasapainoiseen lannoitteiden käyttöön ekosysteemin terveyden ja kestävän viljelyn ylläpitämiseksi.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä on superfosfaatti?

Superfosfaatti on mineraalilannoite, jonka pääkomponentti on kasvien hyödynnettävissä oleva fosfori. Sitä tuotetaan käsittelemällä raakafosfaattia rikkihapolla. Superfosfaatti edistää juuriston kehitystä, parantaa sadon laatua ja määrää sekä lisää kasvien vastustuskykyä taudeille ja epäsuotuisille sääolosuhteille.

Miten superfosfaattia tuotetaan?

Superfosfaatin tuotanto suoritetaan saattamalla raakafosfaatti reagoimaan väkevän rikkihapon kanssa. Prosessi sisältää seuraavat vaiheet:

• Fosfaattikiven murskaus ja jauhatus.
• Jauhetun kiven reaktio rikkihapon kanssa kontrolloiduissa lämpötiloissa.
• Tuloksena olevan seoksen saostaminen ja erottaminen ylimääräisen hapon poistamiseksi.
• Kuivaaminen ja rakeistus helpommin levitettävän superfosfaatin muodon saamiseksi.

Minkä tyyppisiä superfosfaatteja on olemassa?

Superfosfaattia on useita tyyppejä, joista tärkeimmät ovat:

• Yksinkertainen superfosfaatti (SSP): Sisältää noin 16–22 % käytettävissä olevaa fosforia (P₂O₅).
• Kaksinkertainen superfosfaatti (DSP): Sisältää noin 14–18 % P₂O₅:ta ja sitä valmistetaan lisäämällä ylimäärä rikkihappoa fosforipitoisuuden lisäämiseksi.
• Nestemäinen superfosfaatti: Edustaa liukoisia superfosfaatin muotoja, jotka ovat käteviä nopeaan käyttöön maatalouskäytännöissä.

Mitkä kasvit sopivat parhaiten superfosfaatille?

Superfosfaatti soveltuu monille viljelykasveille, mukaan lukien:

• Viljakasvit (vehnä, maissi, ohra)
• Perunat
• Vihannekset (porkkanat, kaali, punajuuret)
• Hedelmät ja marjat (omenat, viinirypäleet, mansikat)
• Palkokasvit (pavut, herneet)

Superfosfaatin fosfori on erityisen tärkeää kasveille juuriston muodostumisen ja kukinnan vaiheissa.

Miten superfosfaattia tulisi käyttää?

Superfosfaatin käyttö riippuu kasvilajista, maaperän tyypistä ja viljelyolosuhteista. Yleisiä suosituksia:

• Maaperän valmistelu: Superfosfaattia levitetään 15-20 cm syvyyteen ennen istutusta tai kylvöä.
• Levitysmäärä: Yleensä 50–100 kg hehtaaria kohden, mutta se voi vaihdella kasvien tarpeiden ja maaperän olosuhteiden mukaan.
• Tasoitus: Lannoitteen levittämisen jälkeen maaperä on sekoitettava huolellisesti fosforin tasaisen jakautumisen varmistamiseksi.
• Kastelu: Superfosfaatin levittämisen jälkeen on suositeltavaa suorittaa kohtuullinen kastelu sen vaikutuksen aktivoimiseksi.

Mitä hyötyä superfosfaatista on kasvien kasvulle?

Superfosfaatin käytön etuja ovat:

• Parannettu juuristo: Fosfori auttaa kehittämään vahvan ja syvän juuriston.
• Lisääntynyt sato: Kasvien riittävä fosfori johtaa suurempaan sadon määrään ja laatuun.
• Tehostettu vastustuskyky: Kasvit, jotka saavat riittävästi fosforia, ovat vastustuskykyisempiä taudeille ja stressitekijöille.
• Parannettu kukinta ja hedelmällisyys: Fosforilla on keskeinen rooli kukinnan ja hedelmänmuodostuksen prosesseissa.

Mitkä ovat superfosfaatin käytön haitat tai riskit?

Mahdollisia haittoja ja riskejä:

• Liika lannoitus: Liiallinen superfosfaatin käyttö voi johtaa fosfaattien kertymiseen maaperään, mikä vaikuttaa negatiivisesti mikroflooraan ja voi aiheuttaa muiden alkuaineiden puutoksia.
• Kasvien rappeutuminen: Suuret fosfaattipitoisuudet voivat estää kaliumin ja magnesiumin imeytymistä.
• Ympäristön saastuminen: Liikaa fosforia voi päästä vesistöihin ja aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä.
• Maaperän happamuus: Suurten superfosfaattimäärien levittäminen voi alentaa maaperän pH-arvoa, mikä tekee siitä happamamman.

Miten superfosfaatti tulisi säilyttää?

Superfosfaatin tehokkuuden ylläpitämiseksi on noudatettava säilytysolosuhteita:

• Kuiva paikka: Säilytä lannoitetta kuivassa, hyvin ilmastoidussa ja kosteudelta suojatussa tilassa.
• Suojaus sateelta: Lannoite on suojattava suoralta sateelta ja lumelta.
• Tiiviisti suljettu pakkaus: Säilytä superfosfaatti alkuperäispakkauksessaan tai tiiviisti suljetuissa astioissa kosteuden imeytymisen estämiseksi.
• Vältä äärimmäisiä lämpötiloja: Lannoitteen säilyttäminen kohtuullisissa lämpötiloissa pidentää sen säilyvyyttä.

Voidaanko superfosfaattia käyttää orgaanisten menetelmien kanssa?

Vaikka superfosfaatti on mineraalilannoite, sitä voidaan integroida orgaanisiin menetelmiin sen tehokkuuden lisäämiseksi:

• Kompostointi: Superfosfaatin lisääminen kompostiin rikastuttaa orgaanista ainesta fosforilla.
• Sekoittaminen orgaanisiin lannoitteisiin: Superfosfaatin yhdistäminen orgaanisiin lannoitteisiin, kuten lantaan tai humukseen, parantaa kasvien yleistä ravitsemusta.
• Multaus: Superfosfaatin käyttö osana multaseosta auttaa vapauttamaan fosforia hitaasti maaperään.

Miten kasvien fosforin tarve voidaan määrittää?

Kasvien fosforin tarpeen määrittäminen sisältää seuraavat vaiheet:

• Maaperäanalyysi: Laboratoriossa tehtävä maaperätesti fosfaattien ja pH:n määrittämiseksi.
• Kasvien tarkkailu: Fosforin puutteen oireita ovat hidastunut kasvu, tummanvihreät tai violetin sävyiset lehdet, heikko kukinta ja alhaiset sadot.
• Kasvissuositukset: Tiettyjen viljelykasvien fosforintarpeen tutkiminen auttaa määrittämään tarvittavan superfosfaattiannoksen.
• Maatalousneuvonta: Lannoitteiden levityssuositusten saamiseksi konsultoidaan agronomia tai maatalousasiantuntijoita.